Tänä vuonna neulottua

Tänä vuonna olen yrittänyt hyödyntää jämälanka-varastoani, joten kirjoneuleisia tuotoksia on syntynyt paljon. Löysin Ravelryn sivuilta ihanat Emma Karvosen Raanusukat, joista inspiroituneena pyöräytin heti perään samantyyppiset sukat oman muistin mukaan. Nämä sukat valmistuivatkin erittäin nopeasti, sillä niiden neulomista ei malttanut millään lopettaa!

Käsineitä kesästä talveen-neulekirjasta löytyi kauniin syksyisiä kirjoneuleohjeita. Ihastuttavimmat olivat Iivari-kämmekkäät 50- ja 70-lukujen tyyliin, jonka ohjetta soveltaen sain aikaan neljät sormikkaat muutaman kuukauden aikana. Kuviot olivat mielekkäitä, niitä oli helppo soveltaa ja jämälankojen värivaihtoehtojen kanssa oli hauskaa leikkiä. Lopputuloksena mielestäni oikein veikeän näköiset sormikkaat kylmille keleille.

Kesällä ostin tabletin Powerista edulliseen hintaan. Olen pitkään miettinyt tabletin hankkimista, sillä siitä on helppo seurata ja etsiä neuleohjeita, lukea uutisia ja pelata lempipeliäni sudokua. Lisäksi se toimii oivana karttana ulkomailla ja TripAdvisoria on miellyttävä käyttää tabletillla. Tablettisuojat maksavat jonkin verran, joten alustavasti päätin virkata isoäidin neliöistä tablettisuojan ennen virallista ostopäätöstä. Mutta suojasta tuli niin kivan näköinen ja sopivan kokoinen, että voi olla ettei kaupasta tarvitse enää ostaa mitään...

Jämälankavillityksen ohella sain myös hiljattain Pirita Hiltusen suunnittelemat Banaanipuu-sormikkaat valmiiksi. Nämä olivat ensimmäiset sormikkaani, jotka aloitin elokuussa vuonna 2014. Ohje oli minulle hieman outo ja jouduin purkamaan projektin aika monta kertaa. Neljän vuoden selvittelyn jälkeen sain ne vihdoin valmiiksi ja odottavat nyt alkavaa syksyä.

Lisäksi osallistun tämän syksyn Auta asunnotonta - Lahjoita lapaset-kampanjaan, joka on ehkäisevän päihdetyö EHYT ry:n järjestämä. Lapasia, villasukkia, kaulaliinoja ja pipoja voi lahjoittaa 15.10.2018 asti. Osallistu sinäkin mukaan!

Jätevesi jota et näe joka päivä

Oletko koskaan matkustanut asuntovaunulla tai autolla? Minä olen reissannut lapsuuteni kesälomat perheeni kanssa ympäri Suomea joka kesäloma, halusin tai en. Se oli aina yhtä jännittävää, sillä paikat jossa kävimme olivat kivoja, mutta samalla oli tylsää viettää suurin osa ajasta pikkuveljen ja vanhempien kanssa. Kukapa ei olisi näin ajatellut 12-vuotiaana? Ensimmäisen kesätyöni jälkeen olen saanut jäädä kesäksi kotiin ja viimeisimmän kerran olen nukkunut asuntovaunussa lukioaikoina. Kymmenen vuoden tauon jälkeen hyppäsin viideksi päiväksi vanhempieni mukaan perinteiseen karavaanireissuun Pohjois-Suomesta kohti etelää. Ja kuinka nostalgista ja puhuttelevaa se olikaan!

Torisevan rotkojärvet, ihana pysähdypaikka Virroilla!

Asuntovaunuilu tai autoilu on erityisen hauskaa, sillä sinulla on käytännössä oma pikku asunto mukana kaikkialla minne menet. Ajattele: sänky, jääkaappi, kaasuliesin, puhdas vesi, lämmitys, sähkövirtapistokkeet, säilytystilaa vaatteille, astioille, ongille ja muille tavaroille sekä tietenkin wc. Aina mukana! Karavaanailu on myös oiva tapa huomata kuinka paljon jätettä tuotat. Pienessä tilassa on pienet roskikset, joita tulee tyhjentää vähän väliä kolmen hengen edestä. Puhumattakaan harmaajätevesi- ja wc-säiliön tyhjentämisestä asianmukaiseen paikkaan.

Leirintäalueilla hyödynnetään pääsääntöisesti julkisia suihkuja ja vessoja, joten jäteveden määrä esim. harmaajätevesisäiliössä ei vastaa todellista päivän kulutusta. Jätevettä kuitenkin kertyy akuutin vessahädän tai nopean hampaidenpesun yhteydessä, kun julkiseen vessaan ei jaksanut iltamyöhään kävellä. Olen lapsena päässyt tyhjentämään jätevettä isän kanssa ja ilman tätä kokemusta en olisi oppinut jäteveden perussanastoa. Nimittäin kotitaloudesta syntyvä jätevesi jaotellaan kahteen osaan: mustajätevesi eli vessavesi ja harmaajätevesi, joka syntyy mm. keittiön, pyykinpesun, siivouksen ja peseytymisen yhteydessä.

Sitä unohtaa (tai ei muuten vain huomaa) asioita, joita ei näe arjessa. Isän tyhjentäessä harmaajätevesiastiaa mietin, kuinka paljon tuossa vedessä on kemikaaleja mm. saippuan ja tiskiaineen jäljiltä. Ja ajattele sitä todellista jäteveden määrää, jota emme edes näe! Kemikaalit tunnetusti rehevöittävät vesistöjä ja hajoamattomat kemikaalit päätyvät kaloihin, joka taas päätyy ruokapöytään.  Thadaa, what goes around comes around. Suomessa rehevöitymistä pyritään hidastamaan asianmukaisella jäteveden käsittelyllä ja sitä koskevilla säädöksillä. Suomen vesiensuojeluyhdistysten liiton mukaan jätevedet puhdistetaan erittäin tehokkaasti, mutta yhdyskuntajäteveden mukana kulkeutuu kuitenkin haitallisia aineita mm. pesuaineista. Kuormitus suhteessä vesimäärään on kova ja puhdistettu jätevesi heikentää veden laatua. Mitä minä voisin tehdä asian eteen?

Marttojen sivuilta löytyy hyviä vinkkejä ja kursseja konkreettisiin tekoihin kotona ympäristön puolesta (rakastan muuten heidän slogania: "Elämä on parasta itse tehtynä!). Googlaamalla löytää mielenkiintoisia bloggaajia, esim. Trashless, tai kotimaisia ekotuotteita, esim. Saaren Taika, joiden avulla voi muokata omaa arjen kulutusta ympäristölle kevyemmäksi. Olen kokeillut viime aikoina kotitekoisia vartalovoiteita, suihkusaippuaa ja dödöjä. Seuraavaksi voisin miettä kemikaalittomia siivousaineita, joista Trashless-blogissakin vinkkaillaan!

Mutta voiko yksi kuluttuja omassa taloudessaan vaikuttaa näin suuriin asioihin? Luin viime vuonna Ylen sivuilta Jenni Frilanderin kirjoittaman näkökulman päästökeskustelusta, jossa todetaan lopuksi toiveikkaasti:

"- miten mikään teko voisi olla turha, jolla edistetään sitä, että voisimme vielä muutaman vuosikymmenen päästä elää mielekästä elämää tällä planeetalla?"

Palauttava kookosöljy- ja hunaja suihkusaippua

Työ ja työstä palautuminen. Asia, jonka kanssa saa painia kunnolla säännöllisin väliajoin. Joskus työn ja vapaa-ajan välinen balanssi tuntuu osuvan nappiin ja sitä jaksaa vipeltää ja puuhailla vaikka mitä. Joskus taas väsymys on niin ylitsepääsemätöntä, että haluaisi vain nukkua viikon. Olen myös oppinut kantapään kautta unen merkityksen, jotta tässä rumbassa jaksaisi. Ja minulla ei ole edes lapsia!

Sosiaaliala -  ja etenkin oma työnkuvani sosiaaliohjaajana - on niin virikkeellistä, että vapaa-ajalla ei jaksa aina oppia uutta. Keskittymistä vaativat tehtävät, esimerkiksi lempipelini sudoku, auttavat työasioiden unohtamisessa ja palautumisessa. Lisäksi Helmet lukuhaaste 2018 on tuntunut erittäin mielekkäältä haasteelta ja haluan ehdottomasti ylläpitää lukuintoani jatkossakin.

Aurinko saa hyvinä päivinä tsemppaamaan tekemään juttuja ja opettelemaan helppoja, uusia taitoja. Ensisijaisesti etsin jotain hyödyllistä, yksinkertaista ja helppoa. Lopulta päädyin kotitekoiseen suihkusaippuaan, sillä edellinen oli juuri loppu.

Näppärän ja helpon tuntuisen suihkusaippuaohjeen löysin Hello glow -sivuilta, jossa ei tarvitse leikkiä lipeän kanssa. Suurin osa tuotteista löytyi jo kotoa, ainoastaan kasvispohjainen saippuapohja, castile soap, tilattiin Ebay:sta suhteellisen edulliseen hintaan. Eteerisinä öljyinä käytin teepuuöljyä ja appelsiinia, sillä nekin löytyivät kaapista. E-vitamiinina käytin porkkanaöljyä. Muokkasin alkuperäistä ohjetta seuraavasti:

1dl kookosöljyä
1dl hunajaa
2dl castile soap saippuapohjaa
1 tl porkkanaöljyä
6 tippaa teepuuöljyä
10 tippaa eteeristä appelsiiniöljyä

Tästä tuli melko paljon ja kaikki eivät mahtuneet saippupulloon, joten osan jätin muumimukiin odottamaan seuraavia suihkukertoja.

Lopputulos on mielestäni pehmeä ja miellyttävän tuoksuinen! Lisäksi saippua vaahtoaa reilusti ja vaikuttaa riittoisalta. Ensimmäinen kotikemistin projetki on tuonut niin paljon intoa, että to do-listalla on jo jonkinmoista kosteus- ja aurinkorasvaa, dödöä, huulirasvaa ja kasvojenpuhdistusainetta.

Kunnianhimoista seikkailua Japanissa

Reilu kuukausi sitten olin Japanissa Nikkon upeiden vuorten keskellä ihmettelemässä kansallispuistoa ja epävakaata säätä. Matkamme oli tuolloin puolessa välissä ja Nikko oli yksi ihastuttavimmista paikoista, erityisesti majapaikkamme Stay Nikko Guesthouse vei sydämeni. Pääsin kokemaan ja näkemään uskomattomia asioita, mutta samalla matka oli hyvin raskas. Matkasta teki raskaan liian kunnianhimoinen matkasuunnitelma.

Mitä tekisin toisin ensi kerralla?

Rainy and cloudy Nikko

Matkustaminen

Matkareittimme oli hyvin yksinkertaistettuna seuraava:

Nagoya - Kyoto - Osaka - Nara - Tokyo - Yokohama - Sendai - Matsushima - Nikko - Tokyo - Kawaguchiko - Toyohashi - Takayama - Nagoya

Matkustimme ympäri Japania erittäin tiuhaan tahtiin. Yhdessä paikassa tuli yövyttyä enimmillään kolme yötä, mutta sekin oli Tokyossa, jossa painelimme menemään toden teolla. Suurin osa matkasta oli yhden yön pysähdyksiä. Muokkasimme hurjasti matkasuunnitelmia ennen lentoa kirsikankukkien kukinta-ajan aikaistumisen takia. Myös matkan aikana teimme muutamia muutoksia suunnitelmiin. Se oli tavallaan helpottavaa ja teki matkustamisesta joustavaa. Myös JR-passi toi vapauden liikkua ja hypätä melkein mihin tahansa JR-linjan junaan. Se ei kuitenkaan poistanut kunnianhimoista reissaamista.

Ajattelimme, että kalliin JR-passin myötä kaikki täytyy ottaa irti ja yritimme käydä mahdollisimman monessa kiinnostavassa kohteessa. Se oli kuitenkin virhe ja puolessa välissä matkaa molemmilla oli jo havaittavissa väsymystä. Osa kohteista olivat hyvin suosittuja turistikohteita, jotka olivat omalla tavallaan raskaita. Lisäksi saavuimme moneen paikkaan iltapäivällä, jolloin osa mielenkiintoisista paikoista olivat jo kiinni ja aamulla jatkaisimme jo matkaa.

Ensi kerralla: Otan enemmän aikaa ja viivyn pidempään kohteessa. Etenkin pienemmissä paikoissa nähtävyydet, kaupat ja ravintolat saattavat mennä kiinni jo viiden aikaan, kuten Nikkossa ja Takayamassa. Saavu siis illalla, ota iisisti, seuraavana päivänä tutustu ja ihastu!

Fushimi Inari-taisha Shrine, Kyoto

Majoitus

Majoituksen varaaminen etukäteen oli erittäin toimivaa ja suurimmassa osassa oli ilmainen peruutus tiettyyn päivään mennessä. Majapaikoissa oli erittäin ystävällinen henkilökunta ja jokainen paikka oli kokemus: osa erittäin hienoja japanilaistyylisiä (ryokan) huoneita ja osa ahtaita hostelleja. Variaatiot olivat huikeita ja kävisin melkein jokaisessa paikassa uudelleen.

Useimmissa majapaikoissa ainakin yksi henkilökunnan jäsenestä osasi hieman englantia. Mieheni osasi kuitenkin asioida perusfraaisen avulla henkilökunnan kanssa, sillä hän on käynyt useita kertoja Japanissa. Hän sai usein henkilökunnan iloiseksi kielitaidoillaan ja usein asiointi jäikin hänen kontilleen.

Ryokanit olivat todella mahtavia kokemuksia niiden eksoottisuuden, rauhallisen tunnelman ja erittäin ystävällisen henkilökunnan ansiosta. Ne ylittivät odotukseni ja usein jäin harmittelemaan, että en osannut kiittää tarpeeksi heidän vieraanvaraisuudestaan.

Ensi kerralla: Yritän rohkeammin asioida japaniksi sekä otan mukaan suomalaisia makeisia ja pieniä kortteja, johon voin kirjoittaa kiitokseni majapaikan henkilökunnalle. Eksoottisissa ja vieraanvaraisissa majapaikoissa oma kielitaitoni ei riittänyt osoittamaan kiitollisuutta tarpeeksi, joten pieni lahja ja kömpelösti kirjoitettu kiitos Google Translaten avulla voisi saada lämpimän kiitokseni perille.

 Stay Nikko Guesthouse

Tietenkään kaikkeen ei aina pysty varautumaan etukäteen, mutta mielestäni on hyvä välillä pysähtyä miettimään omia matkustustapojaan ja/tai varusteitaan. Kävelimme reissussa yllättävän paljon ja ensi kerralla valitsen ainakin kenkäni huolellisemmin. Ne menivät nimittäin rikki ja myös farkut jäivät viimeisien päivien aikana erään hotellin roskikseen. Rinkka oli ehdoton plussa reissun aikana sekä kompassi ilmansuuntien etsimiseksi.

Matka oli pitkä, raskas ja samalla huikea. Pääsin myös pitkästä aikaa valokuvaamaan! Kuvia tulikin aikamoinen läjä, joten alla muutama ehdoton suosikkini. Toivottavasti pääsen käymään Japanissa vielä uudelleen! Ja ottaisin iisimmin, sillä kaikkea ei tarvitse nähdä kerralla.

Cherry blossom, Himeji Castle

 Fushimi Inari-taisha Shrine, Kyoto

 Kokoen Garden, Himeji

 Gion, Kyoto

 Kyoto

Cute friend, Nara Park 

Sendai 

 Godzilla head, Shinjuku

Sakura festival, Sendai 

Matsushima 

Sunset, Tokyo Metropolitan Government Building

 Mt. Fuji, Kawaguchiko

Spring festival, Takayama

Konnichiwa Nippon!

Lapsuudessa meillä näkyi RTL2-kanava, mistä pystyi katsomaan saksaksi dubattuja tv-sarjoja, kuten Bel Airin prinssiä tai tunnettuja amerikkalaisia elokuvia. Kanavatarjontaan kuului myös lasten piirretyt ja erilaiset anime-sarjat, kuten Pokemon, Digimon, Dragon Ball ja Sailormoon. Saksan alkeet tuli opittua nopeasti, kuten "Finde deine sieben Dragon Balls, und deine Wünche werden wahr!" (Käännös: Löydä seitsemän lohikäärmekuulaa ja toiveistasi tulee totta)

RTL2-kanavan myötä lähdin tutustumaan muihin piirettyihin ja anime-sarjoihin, japanilaisiin sarjakuviin eli mangaan sekä erilaisiin draama-sarjoihin. Niiden myötä on päässyt tutustumaan jollain asteella japanilaiseen kulttuuriin, mutta tiedon ja oppimisen jano ei ole lakannut. Lukioaikoina aloinkin haaveilemaan matkasta Japaniin. Halusin nähdä tämän erikoisen maailman ja kulttuurin omin silmin sekä tietenkin päästä maistelemaan maan herkkuja.

Nostalgisen alustuksen jälkeen on ilahduttavaa kertoa, että olen vihdoin varannut ensimmäisen matkani Japaniin kevääksi 2018! Olemme varanneet miesystäväni kanssa lennot Nagoyaan pääsiäisen jälkeen ja tarkoituksena on ihmetellä kirsikankukkia ja muuta ihanaa kahden ja puolen viikon aikana.

Kuvan lähde: Max Pixel, FreeGreatPicture.com

Matkan suunnittelu on ollut jouhevaa erityisesti miesystäväni ansiosta. Hän on käynyt useita kertoja Japanissa ja moni asia on hänelle entuudestaan tuttua, kuten bussipassit, suica-kortit ja matkalaukkujen säilytysokeroiden hinnat. Matkasuunnitelmiimme vaikuttaa paljon kirsikankukkien kukinta-aika ja olemme seuranneet aktiivisesti ennusteita. Tällä hetkellä ennusteet kertovat kukinnan olevan ajoissa, joten suuntaamme ensimmäisenä Tokyoon ihastelemaan parasta kukinta-aikaa.

Matkan suunnittelu on minulle hyvin erilaista kuin aikaisemmin. En osaa juurikaan lukea tai puhua paikallista kieltä (pahoittelut, jos otsikko on kirjoitettu väärin), joten mahdollisimman moni asia kannattaa varata tai ostaa etukäteen, kuten hotellit, bussipassit tai ajanvaraukset vaikkapa Akihabaran pöllökahvilaan. Olen ymmärtänyt, että moni japanilainen ei osaa kovin hyvin englantia. Perusfraasit ja numerot ovat kutakuinkin hallussa, mutta en kuitenkaan jännitä ihmisten kohtaamista tai asiointia vieraalla kielellä. Uskon maailmalliseen elekieleen, kynään ja paperiin sekä hymyyn. Uskon myös, että kielitaito kehittyy puhumalla ja paikallaiseen kohteliaisuuteen tottuu.

Ennen kaikkea odotan ruokaa, onseneita, temppeleitä ja kauniita maisemia sekä paikallisia tuoksuja. Toivon, että pääsisin oppimaan maan tapoja ja kulttuuria sekä toivottavasti tutustumaan myös paikallisiin ihmisiin. Odotan innolla käyntiä Nikkon onseneissa, Kamakuran bambu-puutarhassa sekä Takayaman Spring Festivaalissa. Kyoto ja Tokyo ihastuttavat varmasti. Tuskin maltan odottaa lähtöä, enää 20 päivää jäljellä ja olen Tokyon vilskeen keskellä!

Ajatukseni Japanin matkastani pähkinän kuoressa:

Ensimmäinen matkani maailman toiselle puolelle jännittää.

Matkavarustus mietityttää.

Paikallisten nuudeli- ja juoma-automaattien räplääminen kutkuttaa.

Julkinen liikenne ja kirsikankukat innostavat.

175cm pitkä, valkoinen, lievästi ylipainoinen rastapää seikkailemassa Japanissa naurattaa.

Sakura Festival 2009. Kuvan lähde: Wikimedia commons

Mikromanagerointia vai ympäristötekoja?

Olen törmännyt viimeisen viikon aikan useaan eri lähteeseen ja sosiaalisen median julkaisuun muovittomasta arjesta tai ainakin sen vähentämisestä. Muovittoman maaliskuun kampanja on alkanut ja se on tavoittanut hyvin ainakin oman lähipiirini. Ekologisista elämäntavoista on tullut trendi jo jonkin aikaa sitten ja ympäristöystävällisempiä tuotteita markkinoidaan kovaa vauhtia niin tavallisissa ruoka- kuin verkkokaupoissakin. Mielestäni söpöimmät ekologiset tuotteet mihin olen törmännyt, olivat Eko Arjen bambulangasta virkatut kestovanulaput. Jos käyttäisin vanulappuja, olisi hauskaa virkata sellaiset itse!

Muovi täyttää planeettaamme hurjaa vauhtia ja siitä uutisoidaan jatkuvasti. Muoviton maaliskuu haastaa pohtimaan valintoja oman arjen kulutuksessa. Kodin kuvalehti on antanut 21 hyvää vinkkiä muovittomaan maaliskuuhun haasteesta kiinnostuneille. Monet bloggaajat, kuten Uusi Muusa, ovat innostuneet Zero Waste-elämäntapaohjeista, jossa tavoitellaan roskatonta ja jätteetöntä elämää. Aiheesta on myös ymmärtääkseni  julkaistu saman tyyppisiä kirjoja kuin KonMari-villityksen aikaan. Lisäksi HS on uutisoinut naisesta, joka haastoi itsensä kuukauden mittaiseen muovittomaan elämään. Lopputulema oli, että tänä päivänä muoviton elämä on lähes mahdotonta.

Mielestäni on hyvä, että kulutukseen ja ympäristöön liittyvä uutisointi on pinnalla. Jokainen voi vaikuttaa pienissä arjen asioissa ympäristöönsä, jos vain haluaa. Jo kestokassin käyttäminen on iso askel, sillä suomalaiset käyttävät HS:n uutisen mukaan noin 55 muovikassia vuodessa. Se on noin 4,6 muovikassia kuukaudessa henkilöä kohden. Koen, että omat elämäntapani ovat muuttuneet pikkuhiljaa ekologisemmaksi seuraamalla aktiivisesti uutisia ja partioharrastuksen myötä. Reissuni Afrikassa on havahduttanut miten pienellä voi pärjätä pitkään. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, mitä voisin tehdä seuraavaksi?

Kiireen tunteen välttämisellä voi saada paljon ympäristötekoja aikaiseksi, jolloin voi vähentää pikaruokaloissa asiointia, R-kioskien kertakäyttöisiä kahvikuppeja ja valmisruokia. Vinkkejä kuluttamisen vähentämiseen löytyy netistä hyvin helposti. Ohjeita ei kuitenkaan kannata noudattaa orjallisesti ja turhaa mikromanagerointia tulisi välttää. Kaikissa kampanjoissa on sama tavoite: ympäristön suojeleminen ja kulutuksen vähentäminen. Itse pidän asioiden tiivistämisestä ja yksinkertaistamisesta. Jos olisin journalisti ja saisin tehtäväkseni julkaista lehteen kymmenen vinkkiä muovittomaan maaliskuuhun tai ylipäätään ympäristön suojeluun, ne olisivat jotakuinkin seuraavia:

     1. Kierrätä roskat parhaasi mukaan
     2. Käytä kestokassia
     3. Suosi ruokavaliossa kasviksia, vähennä lihan käyttöä jos pystyt
     4. Älä heitä ruokaa roskiin
     5. Älä osta mitään turhaa
     6. Hyödynnä kirpputoreja
     7. Suunnittele ostoslistasi ennen kauppaan menoa
     8. Kokkaa ja leivo itse
     9. Luovu autosta
     10. Satsaa kunnollisiin hankintoihin, ettei uutta tarvitse ostaa vähään aikaan

Vinkit tulivat mieleen ajoilta, jolloin vedin ryhmää omassa lippukunnassani ja suoritimme seikkailijaikäisten kanssa ympäristö-merkkiä. Näistä on helpompi lähteä liikkelle, ennen kuin aloittaa muovin mikromanageroinnin. Tietenkin haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan muovittomampaa arkea, sillä se varmasti avaa silmiä omista kulutustottumuksistaan. Näin karrikoituna se on kuitenkin turhaa, jos ei esimerkiksi laita roskia roskiin.

Itselläni suurin haaste on autosta luopuminen työmatkan takia sekä laiskat päivät, jolloin ei jaksa tehdä itse ruokaa. Isoja muovikasseja ruokakaupoista en juurikaan osta, mutta hedelmäpusseja tulee kyllä käytettyä, sillä niitä voi hyödyntää bio- ja sekajätteiden lajittelemiseen. Vahvuudet ovat ehdottomasti kestokassin ja kirpputorien hyödyntäminen hankinnoissa sekä askartelu kierrätysmateriaaleista. Kotona monet asiat tehdään itse, kuten leivät ja leivonnaiset, majoneesit, kastikkeet, hapankerma ja kondensoitu maito. Miesystävä on innostunut myös väsäilemään etikkaa, kombuchaa ja tepachea (näistä lisää myöhemmin). Tavoitteena olisi, että joku päivä voisin luopua autosta kokonaan ja liikkua pyörällä. Lisäksi olisi hauskaa haastaa itsensä viikon mittaiseen Zero Waste-haasteeseen ja oppia uutta!

Jouluna 2017 ommeltu kahvikassi

Apua, toivottavasti tästä ei tullut mikään saarna tai palopuhe! Pakko kuitenkin myöntää, että kierrättäminen sekä oman hiilijalanjäljen ja kulutustottumuksien tutkailu ovat arkinen intohimoni. Tärkeintä on, että jokainen löytäisi omat tavoitteensa kulutuksen vähentämiseen, oli se sitten muutamasta muovikassista luopumista tai takapuolen pyyhkimistä uusiokäyttöisellä rievulla. Kukin tavallaan.

Toivottavasti sait tästä ja linkkaamistani jutuista intoa kokeilla jotain uutta! :)

Kahden ja puolen vuoden tauko

Viimeisin kirjoitus on jäänyt jännittäviin tunnelmiin vuoteen 2015, kun olin syksyllä lähdössä mieltä kutkuttavalle matkalle Afrikkaan. Ja uskokaa pois, sitä se totta tosiaan olikin! Afrikan reissun jälkitunnelmat on myös vihdoin päivitetty virallisesti tekstin muotoon:

https://sosionomighanassa.blogspot.fi/

Pitkän ja vaivalloisen kulttuurishokin jälkeen myös moni muukin asia on muuttunut. Ensimmäisen 3.8.2011 julkaisuni unelma on toteutunut, sillä valmistuin jouluna 2016 sosiaalihuollon ammattihenkilöksi. Sosionomi-kirkon nuorisotyönohjaaja lähetyssihteerin pätevyydellä valmiina palvelukseen! Jep, ei oo helppoa nimike. (Lähetyssihteerin pätevyys koostuu 8 opintopisteen lisätyöstä, jonka voi suorittaa perusopintojen ohella Diakissa.)

Valmistumisen jälkeen oli helppoa siirtyä työelämään, sillä olin saanut jatkaa kesätyötäni syksyn opintojen ohella vastaanottokeskuksessa sosiaaliohjaajan tehtävissä. Eivät turhaan mainosta opintojen aikana työharjoittelujen ja kesätyöpaikkojen merkittävyyttä!

Lisäksi elämä on heittänyt jonkinlaista häränpyllyä Afrikan reissun jälkeen, joka on avannut uusia ovia ja mahdollisuuksia edetä elämässä. Mainittakoon pitkän parisuhteen päättyminen ja  lämpimän yhteisöllinen sinkkuelämä kahden rouvan kanssa kimppakämpässä. Kissa jäi edelliseen talouteen, mutta onneksi kimppakämpässä oli kissoja kaksin verroin! Tutustuin myös pahamaineiseen Tinderiin, joka ei lopulta ollutkaan niin pahamaineinen kuin osasin odottaakaan. Jo ensimmäisillä treffeillä sattui osumaan oikein mukava herrasmies, jonka kanssa on saanut ihmetellä maailmaa.

Näin loppukaneettina pitäisi varmaan asettaa uusia tavoitteita tai unelmia blogiin, jotta sen seuraaminen ja lukeminen olisi mielekästä. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikenlaisten projektien päivittäminen ja kirjoitusinnon palaaminen pitää mielekkyydestä huolen.

Tervetuloa mukaan seuraamaan!