Askel kohti aikuisuutta!

Jostain syystä päädyin opintojeni alussa opiskelijakuntatoimintaan. Tutorini tunnisti heti kokeneen järjestöaktiivin ja pian huomasin olevani Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan O'Diakon hallituspestissä ja edunvalvonta-koordinaattori.

Opiskelijakuntatoiminta tuo aina uusia mahdollisuuksia kokea jotain uutta ja tällä kertaa  O'Diakon hallituspestini vie minut Itävaltaan! Wienissä järjestetään konferenssi, jonne Diak toivoo edustusta paikalle. Huomenna kiiruhdankin tentin jälkeen suoraan lentokentälle ja toivon, että muistin ottaa mukaan kaiken oleellisen. Suomessa rupeaa olemaan jo melko lämmin, mutta Forecan mukaan Wieniin on luvattu ensiviikolle sateetonta ja +20 keliä! Olen myös kuullut, että Euroopan kevät on kaunis ja odotankin innolla reissua!

Olen myös ottanut taas yhden askeleen kohti aikuisuutta! Olen nimittäin ostanut itselleni ihan oikeat aikuisten naisten kengän!

Vuoden ensimmäiset askartelut

Viikonloppuna aamupäivällä oli ihanaa kävellä kauppaan kevyissä kevät kengissä, auringon paistaessa ja lokkien laulaessa. En ole koskaan pitänyt lokkeja mitenkään erityisenä kevään merkkinä tai juuri nauttinut niiden huudosta, mutta tällä kertaa se toi tunnelmaa kauppareissulle. Erityisen innoissani olen ollut myös meidän uudesta ruokailupöydästä, jonka sain koulutoveriltani ilmaiseksi. Kolme vuotta olen haaveillut asuntoomme pientä ruokailupöytää kahdelle ja vihdoin odotus palkittiin! Myös kissa oli innoissaan uudesta tasosta, kunhan vieraat hajut saadaan ensin pois.

Ruokailuun pöytää ei ole vielä käytetty, sillä olemme tottuneet syömään sohvalla tai työpöydän äärellä. Sen sijaan askarteluun, maalailuun ja haalarimerkkien ompeluun sitä on hyödynnetty paljonkin näiden muutamien päivien aikana. Askartelin etukäteen muutaman kortin tupaantuliaisiin ja veljen syntymäpäiville sekä tutustumis-pelikortit, jotka sain narratiivisen työskentelyn luennolta. Kortteja voi tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi rippileiriellä, erilaisissa koulutuksissa ja ryhmätyöskentelyissä, tai muuten vain pelailla kavereiden kanssa. Pelikortit tulisi vielä laminoida tai päällystää, jotta ne kestäisivät pidempään. Myös isoäidin neliöitä on tullut virkattua jämälangoista ja niitä on kertynyt jo aika paljon!

Kevät on saapunut!

Mikä onkaan ihanampaa, kuin porottava aurinko selkää vasten. Myös meidän kissa ottanut kaiken ilon irti auringon säteistä ja näyttänyt meille, mistä löytyy talon parhaat loikoilupaikat. Karvapallomme on viime aikoina oppinut myös, miten laatikoita avataan. Sainkin yhden kuvan todistusaineistoksi, mutta kuvan ottohetkellä linnut alkoivat kiinnostamaan enemmän laatikon sisällön sijaan.

Aikaa itselleni

Maaliskuun ensimmäisenä lauantaipäivänä ohjelmassani ei ollut muuta kuin hakea pieni ja tärkeä lahja ystävieni kihlajaisiin ja suunnata illemmalla itse juhliin keskustaan. Koska lahjaliike meni jo kolmelta kiinni ja juhlat alkoivat vasta kuudelta, päätin tehdä siinä välissä jotain sellaista, mitä en tee juuri koskaan: mennä syömään ja elokuviin. Yksin.

Ravintolat ja elokuvateatterit ovat sellaisia paikkoja, joista nautin suuresti seurassa. Ympärillä on paljon virikkeitä, jotka varmistavat loputtomat puheenaiheet ja antavat aina hyvän syyn tavata vanhoja ystäviä. Nyt virikkeiden sijaan sain keskittyä rauhassa ympäristöön, kuunnella muiden ihmisten porinoita ja syödä rauhassa. Satuin valitsemaan myös hieman rankemman kaliiperin elokuvan - 12 Years a Slave - ja uppouduin tarinaan täysin. Se tuntui todella hyvältä. En ole itkenyt niin paljon elokuvan aikana sitten Okuribito–elokuvan jälkeen, mutta pakko sanoa, että oli kyllä todella vapautunut fiilis kaiken sen pillittämisen jälkeen. Itkeminen jatkui leffan jälkeenkin. Tirautin ainakin pari kyyneltä jokaista tummaa ihmistä kohden, jotka kävelivät ohitseni. Minäkö yliherkkä?

Ps. Uusimman Star Trek-elokuvan jälkeen mulla on ollut outo obsessio Benedict Cumberbatchiin (kuva yllä) ja pääsin taas hypettämään tätä näyttelijää 12 Years a Slave-elokuvassa!